Ja aika todellakin rientaa.
Mitahan kaikkea sita viime tiistain jalkeen onkaan tapahtunut, aika vaikea muistaa mita teki minakin paivana... Noh, joka tapauksessa, nyt on paasty hieman jo opiskelunkin makuun. Tarkoittaen siis, etta yliopistolla on tullut kaytya joka paiva ja myos tunneilla olen mukana ollut. Mitaanhan niilla ei siis ole tarvinnut viela tehda! Ohjelmakin muuttui viela jonkin verran. Tarkoituksena oli ottaa menna myos opettelemaan latinalaisia perkussioita, mutta espanjan kurssini sattuu pahimmoilleen samaan aikaan toisen tunnin kanssa, joten en paasisi osallistumaan kuin puolelle tunneista. Harmillista.
Noh, kun nyt muisti patkii niin aloitetaan viimeisen viikon lapikaynti viimeisimmista tapahtumista. Viikon kohokohta oli selkeasti sunnuntaipaiva, kun lahdimme pari vuotta sitten Tampereella vaihdossa olleen Ricardon kyydilla katsomaan kaupunkia ymparoivaa, upeaa vuoristoa. Ajoimme siis autolla melko pitkan matkaa vuoristokylien lapi paikkaan, jonka nimea en nyt tietenkaan muista. Enivei, kavelimme katsomaan upeita vesiputouksia ja vuoristosta avautuvissa maisemissa riittaa kylla ihmeteltavaa. Ensi viikonloppuna mita todennakoisimmin uudelleen ja aikaisemmin siis vuorille. Talla kertaa homma jai hieman kesken pimean tulon takia. Alkuperaisissa suunnitelmissa kun oli mm. noin 100 metrin benjihyppy. Kiipesiimme vuorenrinnetta muutaman sata metria myos varsinaisen reitin paattymisen jalkeen, omalla vastuulla, kuten reitin lopussa olevassa kyltissa sanottiin. Itse kiipeaminen sujui vallan helposti, mutta alastulo kostealla savella peittyneita kivia pitkin olikin jo hieman haastavampaa. Ehjin nahoin kuitenkin selvittiin.
Vuoristokylassa soin myos yhden tahan asti parhaista ja halvimmista ruoista: avotulella grillattu maissintahka runsaan chilikastikkeen ja majoneesin kera. 15 pesoa, eli jotakuinkin 85 centtia. Ruokapuoli on muutenkin tahan asti ollut, ensimmaista paivaa lukuunottamatta, enemman kuin hyvin kunnossa. Yliopiston ruokalassa lounas juomineen maksaa 35 pesoa (~2e) ja ruoka on todella hyvaa, joskin usein tulee syotya varmaan liikaa. Ruoka on myos todella proteiinipitoista, silla lahes joka aterialla on jotain lihaa ja frijoleseja, eli paikalliseen tapaan kokattuja papuja; todella hyvaa settia!! Yleisesti paikallinen ruoka on tottakai tulisempaa kuin kotosuomalainen, mutta mitaan overia ei ainakaan itselle ole viela eteen tullut. Kokeilumielessa piti yhden ravintolan chileja testata ja ne ehka muutaman hikipisaran ja kyyneleen saivat aikaan, mutta normaaliruokaa ja kastikkeita syo vallan mielellaan, vaikka en erityisen suuri tulisen ruoan ystava olekaan.
Kun nyt ruoasta alettiin puhumaan, niin taytyypa viela jatkaa vahan. Monterreyssa toimii ehka paras palvelu ikina: atumesa.com. Nettisaitille on siis koottu ehka 30+eri ravintolaa, joista voit tilata ruokaa netin kautta. Kuljetus ei maksa mitaan. Ainakin Las Piratasin tacot toimivat todella buenosti. Hintaa taisi olla n.50 pesoa (~3e).
Ja palveluista puheenollen, kun kampassa ei siivousvalineita ollut, niin luonnollisesti paatimme palkata siivoojan! Viereisen asunnon meksikolaiset kaverit Luis ja Marco suosittelivat meille heilla kayvaa siivoojaa; 150 pesoa/kaynti ja siihen kuuluu siis kaikki vuoteensijauksesta vessojen ja lattian pesuun. Suomessa en varmaan ihan hetkeen tule niin varakas olemaan, etta kykenisin siivoojaa palkkaamaan, joten taytyypa nyt sitten nauttia tasta! :)
Tama kirjoitus nyt jaa hieman lyhyeksi, koska aurinko nayttaa pehmittaneen paan ja tunnillekin olisi kohta mentava.. Yritan talla viikolla kirjoittaa viela vahan lisaa yleisempia havaintoja kaupungista.
Edelleen, hajoilkaa siihen pakkaseen, ystavat!
Antti
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti