Pari viikkoa jo takana

Ja aika todellakin rientaa.

Mitahan kaikkea sita viime tiistain jalkeen onkaan tapahtunut, aika vaikea muistaa mita teki minakin paivana... Noh, joka tapauksessa, nyt on paasty hieman jo opiskelunkin makuun. Tarkoittaen siis, etta yliopistolla on tullut kaytya joka paiva ja myos tunneilla olen mukana ollut. Mitaanhan niilla ei siis ole tarvinnut viela tehda! Ohjelmakin muuttui viela jonkin verran. Tarkoituksena oli ottaa menna myos opettelemaan latinalaisia perkussioita, mutta espanjan kurssini sattuu pahimmoilleen samaan aikaan toisen tunnin kanssa, joten en paasisi osallistumaan kuin puolelle tunneista. Harmillista.

Noh, kun nyt muisti patkii niin aloitetaan viimeisen viikon lapikaynti viimeisimmista tapahtumista. Viikon kohokohta oli selkeasti sunnuntaipaiva, kun lahdimme pari vuotta sitten Tampereella vaihdossa olleen Ricardon kyydilla katsomaan kaupunkia ymparoivaa, upeaa vuoristoa. Ajoimme siis autolla melko pitkan matkaa vuoristokylien lapi paikkaan, jonka nimea en nyt tietenkaan muista. Enivei, kavelimme katsomaan upeita vesiputouksia ja vuoristosta avautuvissa maisemissa riittaa kylla ihmeteltavaa. Ensi viikonloppuna mita todennakoisimmin uudelleen ja aikaisemmin siis vuorille. Talla kertaa homma jai hieman kesken pimean tulon takia. Alkuperaisissa suunnitelmissa kun oli mm. noin 100 metrin benjihyppy. Kiipesiimme vuorenrinnetta muutaman sata metria myos varsinaisen reitin paattymisen jalkeen, omalla vastuulla, kuten reitin lopussa olevassa kyltissa sanottiin. Itse kiipeaminen sujui vallan helposti, mutta alastulo kostealla savella peittyneita kivia pitkin olikin jo hieman haastavampaa. Ehjin nahoin kuitenkin selvittiin.

Vuoristokylassa soin myos yhden tahan asti parhaista ja halvimmista ruoista: avotulella grillattu maissintahka runsaan chilikastikkeen ja majoneesin kera. 15 pesoa, eli jotakuinkin 85 centtia. Ruokapuoli on muutenkin tahan asti ollut, ensimmaista paivaa lukuunottamatta, enemman kuin hyvin kunnossa. Yliopiston ruokalassa lounas juomineen maksaa 35 pesoa (~2e) ja ruoka on todella hyvaa, joskin usein tulee syotya varmaan liikaa. Ruoka on myos todella proteiinipitoista, silla lahes joka aterialla on jotain lihaa ja frijoleseja, eli paikalliseen tapaan kokattuja papuja; todella hyvaa settia!! Yleisesti paikallinen ruoka on tottakai tulisempaa kuin kotosuomalainen, mutta mitaan overia ei ainakaan itselle ole viela eteen tullut. Kokeilumielessa piti yhden ravintolan chileja testata ja ne ehka muutaman hikipisaran ja kyyneleen saivat aikaan, mutta normaaliruokaa ja kastikkeita syo vallan mielellaan, vaikka en erityisen suuri tulisen ruoan ystava olekaan.

Kun nyt ruoasta alettiin puhumaan, niin taytyypa viela jatkaa vahan. Monterreyssa toimii ehka paras palvelu ikina: atumesa.com. Nettisaitille on siis koottu ehka 30+eri ravintolaa, joista voit tilata ruokaa netin kautta. Kuljetus ei maksa mitaan. Ainakin Las Piratasin tacot toimivat todella buenosti. Hintaa taisi olla n.50 pesoa (~3e).

Ja palveluista puheenollen, kun kampassa ei siivousvalineita ollut, niin luonnollisesti paatimme palkata siivoojan! Viereisen asunnon meksikolaiset kaverit Luis ja Marco suosittelivat meille heilla kayvaa siivoojaa; 150 pesoa/kaynti ja siihen kuuluu siis kaikki vuoteensijauksesta vessojen ja lattian pesuun. Suomessa en varmaan ihan hetkeen tule niin varakas olemaan, etta kykenisin siivoojaa palkkaamaan, joten taytyypa nyt sitten nauttia tasta! :)

Tama kirjoitus nyt jaa hieman lyhyeksi, koska aurinko nayttaa pehmittaneen paan ja tunnillekin olisi kohta mentava.. Yritan talla viikolla kirjoittaa viela vahan lisaa yleisempia havaintoja kaupungista.

Edelleen, hajoilkaa siihen pakkaseen, ystavat!

Antti

Ekan viikon kuulumisia

Morjesta poytaan taas

Hieman aiottua myohemmin nyt paasen kirjoittamaan, mutta ehkapa teksti/viikko on kuitenkin meikalaiselle jo ihan kohtalainen saavutus..

Enivei, nyt on siis jotakuinkin viikko Monterreyssa pyoritty ja monenmoista jo ehditty nahdakin. Ekasta hyisen kylmasta yosta lahtien menoa voisi kuvailla aika nousujohteiseksi kaikin puolin. Nyt on sangyssa Wal-Martin halvimmat kukkalakanat ja overisiisti Spider Man -huopa.  Can't go wrong with that!  Sain kamppikseksi 20-vuotiaan kaverin Jenkeista, North Carolinan yliopistosta. John on aivan superrento tyyppi ja on kylla aivan mahtavaa, etta valilla saa puhua muutakin kuin espanjaa. Oman espanjan kielen taidon kanssa kun on viela vahan hakemista..

Enivei, ekan kokonaisen paivani Monterreyssa vietin enimmakseen italialaisen tyton, Flavian kanssa, joka saapui samana iltana Monterreyhin. Kavimme vaihtokoordinaattorin ja muutaman muun kansainvalisen toimiston henkilokunnan tyyppien luona hoitamassa asioita. Enimmakseen Flavia siis kyseli sujuvalla espanjallaan kaikkea mahdollista kurssimahdollisuuksista tyoharjoitteluista ym., itse olin lahinna totaalisen pihalla ja koitin hymyilla ja nyokytella vieressa. Kielitaidon suhteen taytyy kylla sanoa, etta paljon kehitysta on onneksi tapahtunut viikon aikana. Eka paiva oli kokonaisuutena melko stressaava, kun kaikkea joutui kysymaan moneen kertaan eika siltikaan meinannut ymmartaa kaikkea.

Kamppikseni John Perkinson saapui (jos muistan oikein) toisena paivana joskus iltapaivalla. Johnin Wal Mart -reissun jalkeen vietimme iltaa asuntolan kattoterassilla parin cervezan merkeissa muiden vaihtareiden kanssa. Kattoterassi on aivan jaatavan siisti; Kahdessa tasossa on muutama kymmenen tuolia, muutama aurinkotuoli, hiiligrillit ja aivan mielettomat nakymat kaupungin yli ja ymparoiville vuorille. Joka tapauksessa, sisatiloihin siirtymisen jalkeen Johnin mukanaan tuomat musakamat alkoivat houkutella porukkaa asunnollemme. Illan aikana paikalla oli n. 20 eri tyyppia mm. Argentiinasta, Italiasta, Ranskasta, Espanjasta, Meksikosta... Ei ollenkaan hullumpi alku siis.. Seuraavan illan kattoterassi-illanvietossa taisikin sitten olla reilu 30 henkea ympari maailman.. Periaatteessa varmaan aika perus vaihtarimeininkia, mutta mukava kuitenkin asua siella, missa tapahtuu.

Perjantaina oli yliopiston tutustumispaivan vuoro. Paivaan kuului paljon yleista infoa yliopistosta, kaupungista, ulkoilma-aktiviteeteista ymparoivilla vuorilla, kiertoajelu kaupungilla ja poseeraamista n. 1500:aan valokuvaan.. Jouduinpa myos haastateltavaksi paikallistelevisioon ja tietenkin espanjan kielella. Onneksi kysymykset pysyivat melko perustasolla, joten ehkapa ne ymmarsin ja jotain jarkevaa sopersin vastaukseksi. Sorry, tuskin laitan koskaan esille linkkia haastatteluun! :D

Lauantai-illan vietimme Ainon, Sannan, Flavian ja Anan(espanjasta) kanssa kolmen pian Kanadaan tutkijavaihtoon lahtevan paikallisen kaverin laksiaisjuhlissa. Ilmaista juomaa, hyvaa musaa siistissa baarissa. Negatiivisena asiana pakko sanoa, etta savuttomiin baareihin tottuneena pieni baari taynna tupakoivaa porukkaa oli hieman rankkaa silmille ja aanelle. Sunnuntaina paasimme vierailemaan yhden vaihtoon lahtevan kaverin, Yonathanin kotona viela yksissa laksiaisjuhlissa. Talo oli taynna sukulaisia, perhetuttuja, kavereita ja koko perhe oli paikalla. Kaikenkaikkiaan tunnelma oli lamminhenkinen. Tallaista toivoisi kylla Suomeenkin enemman. 

Alkoivathan ne opinnotkin tosiaan. Ohjelmassa on talla hetkella espanjan kielta, Meksikon historiaa ja kulttuuria, kansainvalisia suhteita, markkinointia ja globalisaatio-kurssi, jonka todennakoisesti pudotan pois. Olin tanaan ensimmaisella luennolla ja tilanne oli jokseenkin mielenkiintoinen: luokassa oli n.25 tummahipiaista ja -hiuksista meksikolaista ja mina. Esittelykierroksen edetessa kohdalleni porukka ikaankuin herasi horroksesta ja kaikki katseet kaantyivat minuun. Opettaja olisi halunnut keksia minulle jonkun helpomman lempinimen, kun omani kuulemma oli vaikea lausua. Onneksi luokasta loytyi yksi hyvaa englantia puhuva kaveri, joka kaansi minulle pari juttua, jotka menivat opettajan puheesta taysin ohi. Jokseenkin kuumottava tilanne. Syy kurssin lopettamiseen ei kuitenkaan ole tuo, vaan se etta kansainvaliset suhteet -kurssi on jotakuinkin samanlainen sisalloltaan ja saan sen todennakoisemmin hyvaksiluettua.

Kaikenkaikkiaan viikko on ollut todella mukava ja se vaha, mita tasta isosta kaupungista on ehtinyt nahda, vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Asuntola on taynna opiskelijoita ja yleinen henki taalla on todella hyva. Kaikki ovat ystavallisia toisilleen ja porukka haluaa tehda asioita yhdessa. Espanja tuntuu sujuvan paiva paivalta paremmin ja muihinkin erilaisuuksiin alkaa tottua ja niista jopa alkaa pitamaan. 

Tana aamuna matkalla yliopistolle, ramisevan ja pomppivan bussin kulkiessa pitkin koyhemman asuinalueen kuoppaisia teita, ajattelin etta voihan tosiaan olla, etta meksikolainen aikakasitys, ymparilla vallitseva "luova kaaos" ja muut seikat osoittautuvat omaksi sielunmaisemaksi. 

Sopisivat ainakin omaan tapaani hoitaa asioita..

 

Blogin aloitustervehdys

Morjesta vaan,

Kun tasta reissublogin puhumisesta nyt tuli ennen lahtoa puhuttua, niin kokeillaan nyt ainakin sitten aloittaa se. Vietan siis kevatlukukauden 2009 Meksikon Monterreyssa Universidad Regiomontanassa ISEP-vaihto-opiskeluohjelman merkeissa. Opiskeluja (minka verran niita nyt sitten tuleekaan tehtya) kestaa aina huhtikuun loppuun asti, jonka jalkeen on tarkoitus reissata kuukauden verran ympari Meksikoa ja ehka myos naapurimaissa. Paluulentoni lahtee 2.6.2009 Cancunista, Yucatanin niemimaalta, josta lennan viela reissun lopuksi viikoksi New Yorkiin.

Tahan blogiin on tarkoitus kirjoitella kokemuksia ja sattumuksia matkan varrelta. Ehka jossain vaiheessa opin jopa liittamaan kuvia mukaan..

Tassa ekassa patkassa ajattelin kertailla vahan sattumuksia matkalta Monterreyhin. Kun en niilta tapani mukaan ihan onnistunut valttymaan..

Vietin viimeisen Suomen viikonlopun ennen lahtoa Helsingissa, jossa oli viela asioita hoidettavana. Tarkeimpana opiskelijaviisumin hakeminen suurlahetystosta ja matkavakuutuskortin noutaminen Kilroyn toimistolta. Noh, Suurlahetystohan oli tietysti kiinni. Onneksi paikalla kuitenkin oli porukkaa, joten paasin suurlahettilaan kanssa juttusille. Reilu pari viikkoa sitten lahettamaani hakemusta ei kuulemma ollut suurlahetystossa nakynyt, joten opiskelijaviisumi jai haaveeksi. Onneksi olen maassa alle 180 paivaa, joten tasta ei suurempia ongelmia syntynyt. Matkavakuutuskortin noutamisen muistin sopivasti lauantaina n. klo 15.30. Kilroyn toimistohan menee lauantaina kiinni klo 15..

05.01.2009 klo 04.10
Heraan kaverini kampalta Kalliossa, bussi lentokentalle lahtee reilun puolen tunnin paasta. Viikonlopun asioiden unohtelun ja mokailujen jalkeen on koko ajan karmea tunne, etta viela unohdan jotain, myohastyn bussista tms.. Selvisin kuitenkin oikeaan bussiin ja pitka matka paasi alkamaan. 10 minuutin venailu bussipysakilla tuulitakissa, -12 asteessa sai reissuunlahdon maistumaan kylla oikein hyvalta..

Lento Pariisiin lahti n. puoli tuntia myohassa, mutta tasta ei sen kummempia ongelmia seurannut, olihan minulla Pariisin kentalla reippaasti aikaa vaihtolennolle siirtymiseen. Pariisin kentalla lahtevien lentojen lentojen kohdalla ei lentoa Dallasiin nay missaan. Euroopan lentoliikenne oli totaalisen sekaisin lumisateiden takia. Lopulta tiedot lennosta kuitenkin ilmestyvat ruudulle ja lahdin siirtymaan kohti lahtoporttia. Check in -jonot liikkuvat tuskaisen hitaasti, eika lapipaasyn jalkeen ole enaa liikaa aikaa.. Portille paastyani minua pyydetaan sivummalle "turvallisuuskysymyksia" varten.. Seuraa n.5 minuutin yksityiskohtainen kysely matkatavaroistani, jonka jalkeen lopulta paasen koneeseen. Muutama minuutti ennen koneen lahtoa. Mutta, kuten jo aiemmin mainitsin, lumisateen takia lentoliikenne on kaaoksessa ja lopulta paasemme lahtemaan kohti Dallasia noin 4 tuntia aikataulusta myohassa. Atlantin ylittavalle lennolle tuli siis mittaa n. 15 tuntia, nice..

Onneksi myos jatkolento Dallasista Monterreyhin on reippaasti myohassa ja Jenkkien tullistakin paasin lapi, joten ehdin kuin ehdinkin viimeisellekin lennolle. Saavun Monterreyn kentalle paikallista aikaa n. klo 01, yli kaksi tuntia aikataulusta myohassa. Kentalla on kuin onkin Universidad Regiomontanan henkilokuntaa vastassa; Luis-niminen heppu vie minut ja Italiasta saapuneen Flavian asuntolalle, jossa olemme vahan ennen kahta.

Asuntola nayttaa todella siistilta, itseasiassa Departamentos Colibri on enemmankin huoneistohotelli kuin asuntola.. Yllatyksena on kuitenkin, ettei huoneissa ole sankyjen lisaksi mitaan valmiina. Ei siis peittoa, tyynya tai lakanoita. Lampotila ulkona on 5-10 astetta, joten ensimmainen yoni Meksikossa on kylmin pitkaan aikaan. Herailen parin tunnin valein lisaamaan vaatetta paalleni. Aamulla heraan shortsit ja tuulihousut jalassa, t-paita, huppari ja takki paalla ja pipo paassa. Ei ehka vastannut ihan ennakkokasityksiani Meksikosta, mutta paasinpa ainakin perille kaikesta huolimatta!!